kuvia en nyt ikäväkyllä saa esille :( ovat kyllä niin suloisia kun yrittävät hypätä joka paikkaan kepin perässä.. selässä muutama naarmu ja sormet verillä.. :) mutta silti niin antoisaa on tämä. kaikki kolme odottaa tätä hetkeä aina ihan täpinöissään ja kun huomaavat että alan selvästi valmistautua kouluttamiseen ne maukuvat kehräävät ja kiehnäävät nilkoissa..

mutta kun sanotaan ettei kissat opi millään mitään että, niitä ei voi kouluttaa samalla tavalla kuin koiria. no joo pieniä eroja on, mutta vähemmän kuin luulisi, kissani kulkevat paremmin valjaissa kuin monet koirat.. kyllä kissatkin haluavat "miellyttää" omistajaa, sillä kylhän ne mua lukee että kun on koulutushetki menny hyvin olen niin "pirteä" (en keksinyt parempaa sanaa)

ainoo mikä häiritsee on se että kaikilla on niin eri persoonat, nuorin ei nameista niin perusta, se haluaa leikkihetken palkkioks. keksimmäinen taas haluaa rapsutuksia ja helliä sanoja, ja vanhin sitten onkin namien perään.. :D on hauska kouluttaa kun kaikkien kanssa niin erilainen motivaattori.. ulkona vaan kun mennään moni katsoo niin pitkää yhdelle juttelen, yhden kanssa leikin huiskalla ja yhelle heittelen nameja.. O.o noo se on mukavaa :)

jos olisi kivempi sää menisin kissojen kanssa ulos taas. pitää opettaa niille ettei ulos mennä ihan kokoajan. ne olis menossa aina kun ovi aukeaa.. ei niin usein sit kuiteskaan.. :D

mitäs muuta mulle nykyjään kuuluu?? ei oikein kummepia, töitä koulua ja koulutushetkiä :)

ja koko teksti katosi jonnekkin bittiavaruuteen!? :( hirveesti olin kirjoittanut jo..

eli lyhyesti mun viikosta:

kissat levittivät vaatekaapin siällön ympäri kämppää, olin töissä hain töitä, jumppasin ratsastin ja putosin selästä, noh se kuuluu elämään ukon vanhemmilla käyty lisää töitä tehty, jumpattu ja zumbattu.. :) eli paljon mahtuu yhteen viikkoon eikä tässä edes kaikki!

elikkäs nyt olen päättänyt että nykyinen iltatyöni on persiistä! en mä halua istua koko iltaa aina koneella ja häiriköidä ihmisiä turhilla haastatteluilla, ja päätin hakea muita töitä. Parista paikasta ei edes vastattu, mutta se mihin pää asiassa halusin vastatsi ja soittivat mulle jo tänään aamulla.. pikahaastattelu tehtiin siinä puhelimessa ja pyysivät maanantaina tulemaan haastatteluun. Ja sanoivat että minulla on loistavat mahdollisuudet! :)) JEEE! ja miehelle en ole vielä kerinnyt ilmoittaa, mutta tuskin se edes hymyilis.. must tuntuu et se välttelee mua.. meinaan tänään tuli kotiin vasta kun oli lähtenyt ja nyt he lähtevät vähän ennen 9 baariin ja menevät poikaporukalla, eli ei mua.. on se kiva että mä en saa ikinä tuulettua, mun pitää tehä töitä ja siivota kotona ja muutenkin olla aina himassa, jotta mut löytää, mutta hän saa viuhtoa ympäri maailmaa.. kuten alkuviikosta se kävi jyväskylässä..

kai tämä nyt taas riittää hetkeks.. ihanaa viikoloppua kaikille!

melkein kaks kuukautta vierähätnyt viime kirjoitukseta, ollut vaan niin karmea kiire koulun työn ja kavereiden kanssa.

Kissat senkun löhöilevät himassa kun mä teen töitä.. ja mies lähtee kohta baariin.. mukavaa.. mutta illalla kaverille pelaamaan monopolya.. :) mulla kyllä olis niin apljon kerrottavaa, mutten sitten tiedä mitä kaikkea sitä enään muistaa.. :) mutta näin alkuun, olemme miehen kanssa puhuneet kihlautumisesta.. <3 onhan tässä nyt kolmisenvuotta tuijjoteltu toisiamme, ja nyt kun ollaan jo hetki kimpassa asusteltu, niin mietitty  ihan tosisaan mutta kyllä me vielä odotellaaan.. ei meillä niin kiirettä ole.. onneks

kissoja on vieläkin ne kolme vaikka ollaan nyt katsottu ragdollia tai mine cooneja, että kun tuosta keväämmällä muutetaan, niin otettaisiin vielä yksi kissa ja sitten totaallisesti saa riittää.. :) vaikka nuita karvapalloja rakastan niin silti ei tarvitsisi olla joka neliölle omaa kissaa.. :) koiraakin ollaan mietitty, mutta muru ei enään koiriin tottuisi.. (kiitos sen stanan koiranulkoiluttaja akan..) mutta sitä katotaan sitä pentua sitten maaliskuussa kun syntyy maine coon pentue <3

Nyt tosissaan kahta työtä ja koulua käyvän opiseklijan elämä on niin hektistä, että tarvitsee olla koko ajan valmis lähtemään töihin.. niin ja kolmas epävirallinen työ on tuo koirien lenkitys.. :) mutta se nyt on enempi sellainen harrastus.. :)

uuden vuoden jälkeenkin tuli luvattua pudottaa painoa noin 40kg eli kaikki ylimääräinen pois.. ja nyt parin viikon jälkeen lähtenyt 2,5kg ja senttejä sitten muutamia.. :) hyvältä näyttää.. :) eilen kävin pitkästä aikaa ratsastamassa.. johan oli taas rääkkiä, jotenkin ton vuoden jälkeen sitä kultas ne muistot näistä kipeistä lihaksista.. mutta en vielä eilen pudonnut.. katsotaan ensi viikolla kun on seuraava tunti.. :)

mutta ehkä nyt ihmiset pysyvät kärryillä minunkin menemisistäni ja lupaan kirjoittaa ensi viikolla uudestaan! :)

taas on melkein kuukausi vierähtäny edellisestä raapustelu kerrasta..

Ja paljon on kerinny tapahtumaan.. :O eli meille saapui vielä yksi kissavauva tossa 3vk sitten.. musta puolipitkäkarvainen kotikissa lucifer eli luci. :) se on kyllä maailman seurallisin kissa. hetkeekään ei suostu yksin olemaan. :)

Muru ja Hönö on niin nätisti ottanu lucin vastaan, ehkä muru vähän epäilevämmin mutta ihanat kissani ovat niin onnellisia raapimispuussa.. :) jonka ylimmästä makuupaikasta on taistelua.. :) kai se on se paras paikka. :)

ja nyt ollaan ajotunneilla edetty oikein loistavasti, en sammuta enään autoa mihinkään ja mäkilähdöt sujuu loistavasti liukkailla. :) pian on kortti taskussa..

Koko tämän ja eilisen päivän ahdistanut ihan hirveästi, en todellakaan tiedä että miksi, voi olla että erään tutun kuolema aiheuttaa sen, mutta kun en edes kunnolla tuntenut tätä miestä.. luin vain facebookista hänen kuolemastaan. Ja tuntuu etten edes halua puhua asiasta sillä tavalla kenellekkään sillä, he vain pitäisivät minua tolkkuttomana, koska suren ihmistä joka ei koskettanut elämääni sen kummemmin.. Enkä nyt sano että suren mitenkään pohjattomasti, en niinkuin sillon kun KImmo kuoli, mutta voin vain kuvitella tämän miehen puolison surua. Häät olivat suunnitteilla ja suurinosa valmisteluista oli jo valmiit.

Hirveä tunne, en itsekkään tiedä miltä musta tuntuu pään sisällä.. rinnasta puristaa ja en haluaisi lähteä kohta töihin. jotenkin on vaan niin mitätön olo. varsinkin kun ne ihmiset joilletämä ihminen on tärkeä eivät ole voineet edes puhua minulle. ja onko oikeastaan millään mitään väliä mitä kukin tekee, sillä jokainen kuolee joskus.

enemmin tai myöhemmin.