Koko tämän ja eilisen päivän ahdistanut ihan hirveästi, en todellakaan tiedä että miksi, voi olla että erään tutun kuolema aiheuttaa sen, mutta kun en edes kunnolla tuntenut tätä miestä.. luin vain facebookista hänen kuolemastaan. Ja tuntuu etten edes halua puhua asiasta sillä tavalla kenellekkään sillä, he vain pitäisivät minua tolkkuttomana, koska suren ihmistä joka ei koskettanut elämääni sen kummemmin.. Enkä nyt sano että suren mitenkään pohjattomasti, en niinkuin sillon kun KImmo kuoli, mutta voin vain kuvitella tämän miehen puolison surua. Häät olivat suunnitteilla ja suurinosa valmisteluista oli jo valmiit.

Hirveä tunne, en itsekkään tiedä miltä musta tuntuu pään sisällä.. rinnasta puristaa ja en haluaisi lähteä kohta töihin. jotenkin on vaan niin mitätön olo. varsinkin kun ne ihmiset joilletämä ihminen on tärkeä eivät ole voineet edes puhua minulle. ja onko oikeastaan millään mitään väliä mitä kukin tekee, sillä jokainen kuolee joskus.

enemmin tai myöhemmin.